Suojelu ja koiran anatomia

Suojelu ja koiran anatomia Suojelukoe on koiraharrastajien järjestämä palveluskoirakoemuoto, jossa yleensä kilpailevat roduista saksanpaimenkoirat, belgianpaimenkoirat, rottweilerit, dobermannit, bokserit ja suursnautserit. Kokeella mitataan koiran soveltuvuutta palveluskoiraksi, ja sen kautta arvioidaan myös kyseisen koiran arvoa jalostuksessa. Ensimmäinen suojelukoe järjestettiin vuonna 1901 Saksassa. Sen tarkoituksena oli mitata ja vaalia saksanpaimenkoirien käyttöominaisuuksia. Suojelukoirakokeesta on nykypäivänä muutamia variaatioita ja koemuoto on kaikille avoin. Nykyään Suomen Palveluskoiraliitto järjestää kansainvälisellä koesäännöllä olevia IPO- ja VPG-kokeita, kun taas Saksanpaimenkoiraliitto järjestää rodun käyttöominaisuuksia mittaavia SchH-kokeita. Ipo:ssa on kolme eri osuutta, jälki, tottelevaisuus ja suojelu. Tässä aineessa pohdin enemmän itse suojeluun liittyviä asioita minun, mutta myös netin näkökannalta. Moni ihminen ei ole tietoinen kyseisestä lajista ja sen käyttötarkoituksista. Poliisit käyttävät kokeneita suojelukoiria mutta myös monet koiranomistajat harrastavat suojelua koirineen vapaa-ajalla ja useat kasvattajat jalostavat käyttölinjaisia koiria suojelukokeisiin. Lajiin kuuluu kuitenkin paljon enemmän kuin hihaan pureminen. Suojelussa ohjaajan hallinta koiran kanssa on kaiken A ja O. Lainaukset(https://fi.wikipedia.org/wiki/Suojelukoe) 26.1.2017) Mitä koirassa pyritään saamaan esille? Suojeluun sopivat koirat ovat ne joilla on hyvä saalisvietti, itsevarmuutta ja oikeanlainen aggressio. Käyttölinjaisissa koirissa tätä on pyritty saamaan esille. Saalisviettiä ja aggressiota pitää soveltaa koulutuksessa oikeanlaisiksi. Lajissa tärkeää on myös koiran hermorakenne ja luusto. Esim. Belgianpaimenkoira groenendaeleilla on usein ongelmia hermojen kanssa. Kun rotu joutuu vääriin käsiin voi tästä syntyä ongelmakoira joka ei suinkaan ole koiran vika vaan omistajan harkitsemattomuuden syytä. Käyttölinjaisilla saksanpaimenkoirilla on useimmiten paremmat hermot mutta poikkeuksia tietenkin löytyy. Kuitenkaan ei saa unohtaa että tämäkin ihanteellinen rotu voi väärissä käsissä muuttua painajaiseksi. Itse kutsun rotua lempinimellä ”saksanpainajainen” joka kuvaa paremmin kuin hyvin miksi koira voi muuttua kuin kokematon omistaja saa tämän käsiinsä. Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira on sopivampi esim. perhekoiraksi. Suojelun vaiheet Suojelussa on kolme kilpailuosaa IPO1, IPO2 sekä IPO3. Suojeluosuus aloitetaan perusasennosta, jonka jälkeen tuomarin luvasta ohjaaja käskee koiran tarkastamaan kentällä olevia piiloja. IPO 1:ssä koiran tulee kiertää yksi tyhjä piilo ja IPO 2:ssa kolme tyhjää piiloa ja luokassa 3:ssa 5 tyhjää piiloa, ennen viimeistä piiloa, jossa maalimies on. Välittömästi saavuttuaan maalimiehen eteen on koiran aloitettava itsenäisesti maalimiehen vartiointi ja haukkuminen. Kiinnikäyminen ei ole sallittua. Maalimies on täysin passiivinen, eikä auta koiraa vartioimaan ja haukkumaan. Koiran vartioinnin itsevarmuus ja painostavuus on erityisen arvostettavaa. Ohjaaja odottaa tuomarin lupaa kentän kuvitellulla keskiviivalla. Tuomarin luvasta ohjaaja siirtyy piilolle, jossa koira suorittaa vartiointia ja haukkumista. Ohjaajan saapuminen ei saa vaikuttaa koiraan vartiointiin ja haukkumiseen heikentävästi. Ohjaaja siirtyy piilon taakse tuomarin osoittamaan paikkaan ja käskee koiran sivulle tuomarin luvasta. Luokassa 1 ohjaaja voi mennä tuomarin merkistä koiran viereen käskyllä ”seuraa” noutaa koiran pois. Molemmat tavat arvostellaan samanarvoisesti. Paon jälkeisessä vartiointivaiheessa maalimies yllättäen hyökkää koiraa kohden. Koiran tulee itsevarmasti, määritietoisesti ja energisesti estää hyökkäys puremalla voimakkaalla, energisellä ja täydellä puruotteella suojahihaan. Maalimies kuormittaa koiraa lyömällä kaksi kertaa pehmeällä pampulla, sekä tekemällä valelyöntejä. Maalimiehen kuormitus ei saa vaikuttaa negatiivisesti koiran itsevarmuuteen, otteeseen tai otteen voimaan. Maalimiehen pysähdyttyä koiran on itsenäisesti tai ohjaajan yhdestä käskystä irrotettava ja aloitettava vartiointi. Luokassa yksi ohjaaja siirtyy tuomarin luvalla vartioivan koiran viereen ja käskee koiran perusasentoon, pamppua ei oteta maalimieheltä pois. Ohjaaja siirtyy tuomarin osoittamaan paikkaan alueen keskilinjalle Suoritetaan vain luokissa 2 ja 3. Ohjaaja siirtyy tuomarin luvalla vartioivan koiran viereen ja käskee koiran perusasentoon. Tämän jälkeen ohjaaja käskee maalimiehen liikkeelle ja suorittaa selkäkuljetuksen seuraavan koiran kanssa maalimiehen perässä. Maalimiehen ja koiran välimatka tulee pitää noin viitenä askeleena. Koiran tulee seurata oikealla paikalla lapa ohjaajan polven kohdalla tarkkaillen koko ajan kuitenkin maalimiestä. Hyökkäys (selkäkuljetuksesta) Suoritetaan vain luokissa 2 ja 3. Yllättäen maalimies hyökkää koiraa ja ohjaajaa kohden. Koiran tulee välittömästi estää hyökkäys käymällä kiinni suojahihaan. Maalimies kuormittaa koiraa pampun valeiskuin. Tämän jälkeen irrotus ja vartiointivaihe kuten torjunnassa. Tuomarin luvalla ohjaaja siirtyy koiran oikealle puolella ja käskee koiran perusasentoon. Maalimieltä otetaan pamppu pois. Aseistariisunnan tapa on ohjaajan valittavissa. Maalimiehen käsien ylös nostamista ei suoriteta. Lopuksi seuraa sivukuljetus tuomarin luokse. Sivukuljetuksessa ohjaaja kuljettaa maalimiestä hänen sivultaan siten, että koira on ohjaajan ja maalimiehen välissä. Koiran tulee seurata oikealla paikalla ohjaajan sivulla lapa ohjaajan polven kohdalla, mutta tarkkailla koko ajan maalimiestä. Suoritus päättyy tuomarin eteen perusasentoon. Ohjaaja luovuttaa maalimiehen pampun tuomarille. Hyökkäyksen torjunta valmiusasennosta Kaikkiin luokkiin kuuluu liike hyökkäyksen torjunta valmiusasennosta, joka tunnetaan myös ns. 'pitkänä liikkeenä'. Ohjaaja seuruttaa koiransa kentän päähän kuvitellulle keskilinjalle, siten että koira on perusasennossa ja rintamasuunta on keskilinjan suuntainen. Tuomarin merkistä maalimies lähtee kävelemään juoksemaan kentän vastakkaisessa päässä olevasta piilosta kentän päätyä pitkin kohti keskilinjaa. Maalimies kääntyy keskilinjaa pitkin suoraan kohti koiraa ja jatkaa juosten suoraan kohti koiraa. Tuomarin merkistä ohjaaja käskee koiran hyökkäykseen. Ohjaajaa jää seisomaan paikalleen. Maalimies juoksee koiraa kohden kuormittaen koiraa valelyönneillä ja karkotushuudoilla. Koiran tulee jatkaa hyökkäystään päämäärätietoisesti ja itsevarmasti ja käydä kiinni voimakkaasti ja energisesti lujalla, täydellä, varmalla ja rauhallisella puruotteella. Tämän jälkeen seuraa kuormitusvaihe, irrotus ja vartiointivaihe aivan kuten hyökkäys selkäkuljetuksessa. Luokissa 1 ja 2 tuomarin luvalla ohjaaja saapuu koiran sivulle ja käskee koiran perusasentoon. Tämän jälkeen otetaan maalimiehen pamppu pois ja seuraa sivukuljetus tuomarin luokse. Luokassa 3 seuraa vielä hyökkäyksen torjunta IPO 3:ssa hyökkäyksen torjunta valmiusasennosta liikkeen jälkeiseen vartiointiin tekee maalimies vielä uuden hyökkäyksen. Tämä hyökkäys on aivan samanlainen kuin hyökkäys paon jälkeisessä torjunta liikkeessä. Maalimies kuormittaa koiraa lyömällä kaksi kertaa pehmeällä pampulla, sekä tekemällä valelyöntejä. Hyökkäyksen, kuormitus- ja vartiointivaiheen jälkeen tuomarin luvalla ohjaaja siirtyy koiran sivulle ja suorittaa maalimiehen tarkastuksen ja sivukuljetuksen tuomarin luo, kuten hyökkäys selkäkuljetuksesta liikkeen päätteeksi. (http://www.spl.fi/toiminta/koulutus/lajiesittelyt/ipo-suojelu) (26.1.2017) Koiran luusto saa myös suojelussa kunnon kyytiä sillä laji on raskas luustolle ja lihaksistolle. Agility on myös luustoa raastava eteenkin raskasrakenteisimmilla koirilla joten molempien lajien harrastaminen samaan aikaan ei ole suositeltavaa. Aloittaminen Suojelu aloitetaan pikkuhiljaa. Kunnolla sitä voi harrastaa vasta kun koiran luusto on kehittynyt tarpeeksi paljon. Alussa käytetään aina hihan sijaan pentutyynyä joka on kuin nimestä huomaa, pienempi pehmeä tyyny johon harjoitellaan koiran puruotetta. Myöhemmin käyttöön otetaan hiha. Suojelussa käytetään raippaa/pamppua jolla useimmiten tehdään pelkästään valelyöntejä. Raipan on tarkoitus kuormittaa koiraa. Koiran on tarkoitus nostaa aggressiota kun raipalla lyödään, ei peruuttaa pois tai päästää irti hihasta. Kun koiraa haukutetaan maalimiehen lyödessä pampulla tai käyttäytymällä aggressiivisesti koiran tulee nostaa aggressiota ja ajaa maalimies kauemmas ohjaajasta. Purenta Purennan tulee olla täysi. Kuvassa näkyy koiran hampaat kuvan purenta on leikkaava purenta/saksi purenta. Kun koira puree hihasta oikein se tarttuu siihen kaikilla hampailla M1-M3. Virheelliset purentatavat ovat ylä ja alapurenta. Purentavikojen huomaamiseksi kannattaa tietää, millainen koiran purennan tulisi olla normaalisti. Suurimmalla osalla roduista on normaali saksi purenta, mikä tarkoittaa, että alaleuan etuhampaat ovat hieman yläleuan etuhampaiden sisäpuolella. Etuhampaiden asento ei kuitenkaan kerro kaikkea koiran purennasta vaan myös takahampaiden asento tulee tutkia. Yläleuan hampaiden tulisi peittää alaleuan hampaat. Alaleuan kulmahampaat ovat parhaat kiintopisteet, joiden avulla purentaa voi tutkia. Niiden tulisi sopia täydellisesti yläleuan kulmahampaiden ja kolmannen etuhampaan väliin. Alaleuan tulee olla tarpeeksi leveä, jotta kulmahampaat asettuvat paikalleen, eivätkä aiheuta painetta ylähampaille tai ikeniin. (Lainaukset http://www.agria.fi/koira/artikkeleita/tietoa-koirasta/koiran-purenta/) (31.1.2017) ________________________________________________________________________________ Luusto ja lihakset kuvassa näkyy koiran luusto. Siinä on noin 300 erilaista luuta, jotka liittyvät toisiinsa joko nivelillä tai rustoliitoksilla. Koiralla on 7 kaulanikamaa joita ympäröi vahvat kaulalihakset. Kaulan seudun lihakset on tärkeä osa koiralle suojelussa kuin myös lantion ja lonkan lihakset. Näyttelyissä koiria verrataan rotumääritelmään. Joskus omistajat puolustelevat lemmikkejään vetoamalla siihen, että rodun kuuluu olla sitä ja tätä tai että kaikki rodun edustajat liikkuvat näin. Surullista, mutta totta on, että monissa roduissa rotumääritelmän liioiteltu tulkitseminen on johtanut siihen, että koirat ovat jo pääsääntöisesti huonorakenteisia ja jopa sairaita. Rodun rakenteen tulisi aina olla rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen mukainen. Yleensä alkuperäinen käyttötarkoitus on vaatinut koiralta paljon fyysistä suorituskykyä, minkä vuoksi rakenne on ollut terve. Vaikka jokin rotu olisikin jalostettu aikanaan puhtaasti seurakoiraksi, täytyy senkin olla liikuntakykyinen. Huono rakenne ei ole millään tavalla vain ulkonäöllinen ongelma, vaan se voi aiheuttaa koiralle paljon erilaisia terveydellisiä vaivoja vuosien saatossa. Koiran rakennetta tutkittaessa on hyvä kiinnittää huomio useampaan asiaan: miten eläin pysähtyy ja seisoo luonnollisesti, miten se menee istumaan ja makuulle sekä nousee ylös ja miten se liikkuu eri askellajeissa. Kaikilla lihaksilla on latinankieliset nimet jotka ovat todella vaikeita oppia ulkoa. Olkavarsi (nro 4) sitoutuu solisjänteeseen josta jatkuu olkavarsi. Tämä lihas yltyy päästä lavaan asti. Koira tarvitsee lihaksiaan samalla tavalla kuin ihminen. Luurankolihasten päätarkoitus on tuottaa liikettä, mutta myös tukea niveliä ja mahdollistaa koiran seisominen. Seisominen on aktiivinen prosessi, joka selittää sen miksi koira yrittää mennä maahan kun mahdollista. Lihakset voivat tuottaa myös lämpöä värisemällä, johon liittyy nopeaa lihassupistelua. Luurankolihasten muoto laajoissa vartalon osissa kuten vatsassa ja rintakehällä tukevat elimien toimintaa. Tämä johtuu pienten kuitujen eli filamenttien vaihtelevasta tiheydestä. Luurankolihasten päätehtävä kuitenkin on mahdollistaa liikkuminen. Jotkut lihakset liikuttavat vain yhtä niveltä, mutta osa on liitännäinen usean nivelen liikkuvuuteen. Esimerkiksi iso ylempi reisilihas (quadriceps) voi ojentaa polvea yhtä hyvin kuin taivuttaa lonkkaa. Lihakset sisältävät jänteisen pään joka on kiinnittynyt liikkumattomaan osaan lähelle vartaloa, ja toinen pää on kiinnittynyt lihaksen liikutettavaan osaan. Jänteet ovat erittäin vahvoja, eikä lihas voi koskaan repiä tervettä jännettä rikki. Lihaksia kutsutaan useammalla eri nimellä, flexors eli koukistaja lihakset mahdollistavat jonkun nivelen koukistumisen eli flexion. Kun taas vastakohtaisesti on olemassa enxtensors eli ojentaja, joka nimen mukaisesti mahdollistaa ojennuksen eli ekstension. Mutta lihakset voidaan jakaa myös synergisiin sekä antagonisteihin. Synergiset lihakset toimivat supistuksen aikaan kun taas antagonisti vetää eri suuntaan. Kun molemmat ponnistavat samalla voimalla niveltä tällä on stabiloiva vaikutus. Kaikilla eri toiminnoilla on tärkeä vaikutus eri liikkeen lajeihin. Monet eri lisärakenteet mahdollistavat pehmeän liikkeen lihaksille ristikkäin luiden kanssa ja vastakkain toisiaan. Jokaisella lihaksella tai lihasryhmällä on oma lihaskalvo, joka mahdollistaa liukuvan liikkeen toista lihasta vasten. Tämä myös kiinnittää lihakset muihin kudoksiin, kuten ihoon ja pinnalliset lihakset kiinnittyvät tällä syvempiin rakenteisiin kuten luustoon ja luurankolihaksiin. Nivelpussi, jossa on nestettä kahden kalvon välissä, suojaa taas luiden puolelta lihasta. Hieronta Koirahieronta sopii lähes kaikille koirille rotuun, ikään ja aktiivisuustasoon katsomatta. Hieronnalla lisätään koirien hyvinvointia koiran koko elinkaaren ajan. Mm. kasvuvaihe ja siihen liittyvät ongelmat, erilaiset rakenneviat, tiineys ja synnytys, runsas liikunta, traumat ja leikkaukset rasittavat koiran lihaksia ja niveliä alentaen toimintakykyä ja vireyttä. Iäkkäät koirat saavat hieronnasta helpotusta kolotuksiinsa ja parhaimmassa tapauksessa lisää elinvuosia. Koirien lihakset voivat kipeytyä ja kiristyä eri syistä. Rasituksen lisäksi myös staattinen lihastyö ja liian vähäinen liikunta lisäävät lihasten kireyttä. Lihasten elastisuus vähenee ja normaali aineenvaihdunta heikkenee. Hieronnalla saadaan lihaksiin kertyneet kuona-aineet liikkeelle, saadaan verenkierto ja aineenvaihdunta vilkastumaan, jolloin lihakset pehmenevät, rentoutuvat ja kiristävä tunne poistuu. Hieronnan avulla urheilevan koiran suorituskyky paranee, palautuminen helpottuu ja lisäksi hieronnalla voidaan ennaltaehkäistä vammojen syntyä. Hieronta rentouttaa koiran kipeitä ja kireitä lihaksia, auttaa palauttamaan lihakset normaaliin tilaan rasituksen jälkeen. Kovassa rasituksessa olevan koiran lihaksiin kertyvä maitohappo, muut palamistuotteet ja kuona-aineet eivät aina poistu normaalisti, jolloin lihaksen toimintakyky ja voimantuotto heikkenee. Hieronnan avulla lihasten aineenvaihdunta paranee, verenkierto vilkastuu ja lihaksen mahdollinen hapenpuute korjaantuu. Hieronnan tulisikin olla normaali osa terveen urheilevan koiran lihashuoltoa. Leikkauksen tai trauman jälkeen hieronnan avulla voidaan helpottaa ja nopeuttaa koiran kuntoutumista. Hieronta lievittää kipua, vähentää turvotusta ja auttaa ylläpitämään lihasten ja nivelten normaalia liikkuvuutta, asentoa ja joustoa. Hierontaa voidaan käyttää myös arpeutumien hoidossa. Arpikudos kiinnittyy helposti myös alempiin kudoksiin ja arpikudoksen elastisuus on heikko, jolloin lihasten ja nivelten liikkuvuutta voidaan hieronnalla tässäkin tapauksessa helpottaa ja ylläpitää. Kotihieronta on myös omistajalle mieluista ja antoisaa puuhaa oppia tuntemaan paremmin lemmikkinsä. Säännöllisesti tehty lihasten ravistelu, hieronta tai pelkkä "hiplailu" kertoo missä kunnossa lihaksisto on. Opit pian tuntemaan lihaskireydet ja saatat huomata koiran aristavan joitain kohtaa. Myös palaute siitä, että kaikki on kunnossa kertoo omistajalle paljon. Lihaksia koiralla on n. 500, joista raajojen toiminnassa on mukana n. 300. Katso ensin kuvaa jossa koira tarttuu hihaan ja sitten lihaksistokuvaa. Mitä lihaksia/seutua koira käyttää yrittäessään riistää hihaa? Jos koiralle on päätavoitteena maksimaalisen lihasvoiman kehittäminen, niin aivan samat lainalaisuudet pätevät kuin missä tahansa treenissä: - pohja tehdään pentuna - varsinainen kehitys tapahtuu aikuisena - säännöllisyys - riittävästi rasitusta - palautuminen ja lepo - tarkoitusta vastaava ruoka - lisäravinteet Ruokinta Koiranruokinnassa on monia eri tapoja, joista yhdenkään ei voida sanoa olevan ainoa oikea. Koira voidaan ruokkia niin teollisella valmisruualla, kotiruualla kuin raakaravinnollakin. Koiranomistajan täytyy valita ruokintatapa, jolla koira voi hyvin ja joka sopii omistajalle. Eri ruokintatapoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Naapurin koiralle sopiva ruokintatapa ei välttämättä sovi omalle koirallesi yksilöllisten erojen vuoksi. Kasvattaja antaa yleensä pennun mukana ruokintaohjeet, joita kannattaa noudattaa. Etenkin kasvuajan ruokinnassa kannattaa pysyä omassa rodussa yleisesti hyväksi tunnetussa ruokintatavassa. Rodusta riippuen koiran kasvukausi loppuu 6-18 kk:n ikään mennessä. Koiran ruokinnan on tarkoitus tyydyttää muutakin kuin ravinnontarve. Koirilla on voimakkaita ruoan etsimiseen ja pilkkomiseen liittyviä käyttäytymistarpeita ja sillä pitää olla siihen mahdollisuus voidakseen hyvin. Välttämättömät ravintoaineet Koira tarvitsee samoja ravintoaineita kuin ihminen. Valkuaisaineet eli proteiinit, hiilihydraatit, rasvahapot, kivennäisaineet, hivenaineet ja vitamiinit muodostavat koiran ravinnon. Valkuainen koostuu aminohapoista, joista osa on koiralle ns. välttämättömiä ravinnosta saatavia aminohappoja. Loppuja aminohappoja koiran elimistö pystyy valmistamaan itse. Valkuaisaineita on sekä eläin- että kasviperäisessä ravinnossa, mutta eläinperäinen valkuainen sulaa koiran ruuansulatuskanavassa huomattavasti paremmin kuin kasvivalkuainen. Siksi liha kuuluu koiran ruokavalioon. Luonnossa koiraeläinten ravinto koostuu ensisijaisesti rasvasta ja valkuaisesta; hiilihydraatteja siinä on vähän. Koira pystyy kuitenkin syömään ja käyttämään hyväkseen hiilihydraatteja. Viljat ja monet kasviperäiset tuotteet ovat halvempia kuin liha, joten koiranruoka (etenkin kuivamuona) on nykyisin hyvin hiilihydraattipitoista. Rasva on koiralle erittäin hyvä ravintoaine, eikä suurikaan rasvamäärä aiheuta koirille sydän- ja verisuonisairauksia. Luuston tärkeimmät kivennäisaineet ovat kalsium ja fosfori, joiden oikea suhde ravinnossa on tärkeää etenkin kasvavalle koiralle. Normaalisti koiralle ei tarvitse syöttää erillisiä vitamiinivalmisteita, sillä monipuolinen ja hyvälaatuinen koiranruoka sisältää riittävästi kaikkia koiran tarvitsemia vitamiineja. Koiralla tulee aina olla tarjolla raikasta vettä, joka vaihdetaan vähintään kerran päivässä. Koiran juomisen tarve vaihtelee osin ruokintatyypin mukaan. Kuivamuonaa syövä koira juo enemmän vettä kuin vaikka kotiruokaa syövä koira, sillä kotiruoka sisältää huomattavan määrän vettä. Juomisen määrään vaikuttavat myös mm. koiran aktiivisuus ja ympäristön lämpötila. Koiralle vaaralliset ruoka-aineet - Suklaa - Ksylitoli - Sipuli - Viinirypäleet ja rusinat - Pullataikina - Raa'at juurekset ja maissintähkä, hedelmien siemenet - Macadamia-pähkinät - Homeiset ruoat - Teolliset valmisruoat Nykyisin yleisin koiran ruokintatapa on teollisten valmisruokien käyttäminen. Teollisia valmisruokia kuivamuona, säilyketölkit, erilaiset koiranmakkarat, lihahyytelöt ynnä muut sellaiset. Helposti koiralle tarjottava täysravinto sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet, kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit. Kuivamuonat sisältävät paljon kasviraaka-aineita, lähinnä viljoja tai riisiä. Kosteiden ruokien koostumus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti niissä on paljon eläinperäistä raaka-ainetta ja sen vuoksi vain vähän hiilihydraatteja, mutta paljon valkuaista. Teollinen koiranruoka on helppo ja turvallinen tapa ruokkia koira. Kotiruoka Toinen ruokintatapa on koiralle räätälöity kotiruoka. Kotiruoalla ruokittaessa koiralle voi valmistaa monipuolista ja varmasti maistuvaa ruokaa halutuista raaka-aineista. Koiran kotiruoka on koiralle erikseen tehtyä ruokaa. Vaikka ihmisten ruoan tähteitä voidaan antaa koiralle ruoan lisäksi, eivät tähteet saa olla koiran pääasiallinen ravinnonlähde. Koiran valkuaistarpeen täyttämiseksi vähintään kolmannes kotiruuan tilavuudesta on oltava lihaa, kalaa, munaa ynnä muuta eläinperäistä raaka-ainetta. Osa kotiruoasta voi sisältää kasviperäisiä raaka-aineita eli viljoja ja vihanneksia. Kasviperäinen raaka-aine on hyvä kypsentää ja vihannekset lisäksi hienontaa, jotta ne sulavat koiran ruuansulatuskanavassa. Vaikka koira söisi monipuolista kotiruokaa, se tarvitsee ruokavalioonsa ylimääräistä kalsiumia, ellei ruokavalioon kuulu runsaasti käsittelemättömiä raakoja luita. Lihassa ja viljassa on huomattavasti enemmän fosforia kuin kalsiumia, joten kalsiumtäydennys on tärkeä kotiruuan lisä. Kotiruoan kalsiumlisäksi sopivat koirien kivennäisvalmisteet käyttöohjeen mukaan käytettyinä. Raakaruokinta Raakaruokinnassa eli ”barffauksessa” koira ruokitaan noudattaen koiraeläimen luonnonmukaista ravintoa. Kaikki ruoka annetaan koiralle raakana. Ruokinnan perustana ovat lihaiset luut täydennettynä sisäelimillä, lihalla, kalalla, kananmunilla, kasviksilla ja marjoilla. Raaoista luista koira saa tarvitsemansa kalsiumin ja muitakin kivennäisaineita, ja samalla sen hampaat puhdistuvat. Minkään eläimen raa’at luut eivät ole koiralle vaarallisia, kunhan niitä ei syötetä koiralle kerrallaan liikaa ja niiden lomassa koira saa tarpeeksi myös muuta vatsantäytettä, mikä estää liiallisesta luumassasta johtuvan suolitukoksen muodostumisen. Vasta kypsennettäessä luut muuttuvat hauraiksi ja niistä irtoaa vaarallisen teräviä säröjä. Tulee siis muistaa, ettei koiralle tule antaa vaikkapa joulukinkun luita. Raakaruokinta vaatii huomattavasti enemmän asiaan perehtymistä kuin teollisten valmisruokien syöttäminen. Raakaruokaa on nykyisin saatavilla valmiina annoksina, mikä helpottaa raakaruokinnan aloittamista sekä nopeuttaa koiranomistajan arkea raakaravinnolla ruokittaessa. Koiralle voidaan syöttää useampaa erityyppistä ruokaa, kuten teollisen valmisruoan lisäksi kotiruokaa tai raakaruoka-aterioita silloin tällöin. Raakaruokinnan luuateria ja kuivamuona-ateria kannattaa aina antaa eri päivinä, sillä se voi olla suolistolle liian raskas yhdistelmä. Jos koira ei ole tottunut ruokintatyyppien vaihteluun, voi sen maha mennä alussa sekaisin. Ruokintakerrat Luovutusikäinen koiranpentu on syönyt kasvattajan luona 3-4 kertaa päivässä. Uudessa kodissa pentua kannattaa ensimmäisinä kuukausina ruokkia edelleen 3-4 kertaa päivässä. Pennun ollessa 6 kk ikäinen ruokintakertojen määrä lasketaan kahteen. Aikuinen koira syö 1-2 kertaa päivässä. Koiralla ei pidetä ruokaa jatkuvasti saatavilla, vaan se tarjotaan aina säännöllisinä ruoka-aikoina. Ravinnon määrästä on vaikea antaa tarkkoja ohjeita, sillä koirien ravinnontarve on yksilöllistä. Omalle 14kk saksanpaimenkoira nartulle syötän 2 kertaa päivässä 5dl laadukasta Eukanuban adult medium breed kuivamuonaa joka on tuhdimpaa ja koiralleni sopivampaa kuin big breed junior ruoka. Lohi-öljyä lisään kerran päivässä. Se auttaa ruokahalun puutteeseen ja turkin hyvinvointiin. Pennun kasvuvauhti Koiranpennun kasvuvauhti on nopeimmillaan 6-25 viikon iässä ja sen energiantarve on huomattavasti suurempi kuin aikuisella koiralla. Kasvuvauhdissa on suuria eroja rodusta riippuen. Suurikokoisiksi kasvavien rotujen pentujen kohdalla kasvuun tulee kiinnittää huomiota, sillä liiallinen ja/tai vääränlainen ruokinta voi aiheuttaa häiriöitä luuston kehitykseen. Ruokinnan ja liikunnan osuus kasvuhäiriöiden ennaltaehkäisyssä on erittäin ratkaisevaa. Kaikkien pentujen kohdalla nyrkkisääntönä voidaan pitää, että pennun kylkiluut eivät saa näkyä, mutta niiden pitää tuntua tunnusteltaessa. Sopivan solakassa kunnossa olevalla pennulla on selvä vyötärö, kylkiluiden päällä tuntuu pehmeä rasvakerros, jonka alla kylkiluut tuntuvat selvästi. Liian lihavalla pennulla vyötärö on lähes tasapaksu muun ruumiin kanssa, kyljissä on paksu rasvakerros, eivätkä kylkiluut tunnu hyvin. Liian laihalla pennulla vyötärö on hyvin kapea ja lonkkaluut sekä kylkiluut törröttävät. Kyljistä puuttuu kokonaan rasvakerros ja kylkiluut tuntuvat terävinä. Kasvun häiriintyminen näkyy ensin raajojen taipumisena; etujalat alkavat yleensä kääntyä ulospäin ja ranteet painua. Takajaloissa varpaat kääntyvät ulospäin, jolloin kintereet painuvat yhteen. Ruokinnan aiheuttamat lievät kasvuhäiriöt voidaan yleensä korjata muuttamalla ruokintaa, kunhan on ensin selvitetty mistä kasvuhäiriö johtuu. Jos kasvussa ilmenee ongelmia ota yhteyttä eläinlääkäriin ja koirasi kasvattajaan. (lainaukset: Kennelliitto 31.1.2017) Nea Susanna Huhtala